lauantai 14. heinäkuuta 2018

Mikä ihmeen mikromuovi?

Syksy lähestyy, ja samalla myös välikausivaatteiden hankintarumba alkaa. Lasten kanssa ulkovaatteiden ominaisuudet ovat tärkeässä roolissa, varsinkin kun lapsi on leikki-ikäinen ja paljon kosketuksissa maan kanssa. Kun säät ja maa talven lähestyessä kylmenevät, myös lämpökerroksia tarvitaan. Mutta mitä asioita pitää ottaa huomioon ostaessaan ulkovaatteita?


Ostaisinko kuori- vai softshell-haalarin?

Markkinoilla on nykyään välikausivaatteita vaativillekin olosuhteille. Vesipilariarvot ovat korkeita ja vaatteiden oletetaan kestävän rymyämistä. Useimmat miettivät välikausivaatteissa kahden erilaisen materiaalin kanssa: kuori vai softshell?

Kuorivaatteella tarkoitetaan ulkovaatetta, jossa on nimensä mukaisesti kuori, eli vettä hylkivä pinta. Sisällä saattaa olla lisäksi myös vuori, monessa pelkkä verkkovuori. Vesipilariarvot ovat kuorivaatteissa yleensä 5 000 - 15 000 mm (joillain valmistajilla jopa 20 000 mm).
Softshell-vaatteessa taas on pehmeä, joustava ja kuorivaatetta paksumpi materiaali, jonka vuoksi softshell onkin noussut todella suosituksi ulkovaatemateriaaliksi. Se on myös lämpimämpi, eikä siten vaadi välttämättä yhtä paljon kerrospukeutumista kuin kuorivaate. Softshell-vaatteiden vesipilariarvot ovat yleensä 3 000 - 10 000 mm.


Mitä haalarin alle?

Kun säät kylmenevät, kerrospukeutuminen alkaa. Välikerroksissakin on vaihtoehtoja, ja niistä yleisimmät ovat fleece ja villa.

Fleece on keinokuiduista valmistettu edullinen materiaali. Fleece on pehmeä, kevyt ja se kuivuu nopeammin kuin villa.
Villa taas on luonnollinen eläinkuitu, jota saadaan lampaasta. Se on lämmin, joustava ja pehmeä. Fleeceen verrattuna villa hengittää paremmin, eikä se sähköisty samalla tavalla. Merinolammas tuottaa todella hienoa ja tavallista villaa ohuempaa merinovillaa.


Mutta mitä tekemistä näillä on muovijätteen kanssa?

Mikromuovilla tarkoitetaan pieniä, alle 5 millimetrin kokoisia muovihiukkasia. Niitä syntyy mm. muovin hajotessa, ja esimerkiksi kosmetiikassa käytetään tarkoituksella tehtyjä muovirakeita. Kokonsa vuoksi kaikki mikromuovi ei jää vedenpuhdistamoon, vaan voi päästä läpi jopa juomaveteen asti. Mikromuovi kerää luonnossa itseensä ympäristömyrkkyjä, jotka päätyvät myös ravintoketjun myötä meidän elimistöihimme. Vesistöihin päätynyttä mikromuovia ei voida poistaa.

Kaikki keinokuidut päästävät mikromuovia pesussa — toiset enemmän, toiset vähemmän, riippuen polyesterikankaan tyypistä. Suomen ympäristökeskuksen teettämän tutkimuksen mukaan softshell päästää pesussa eniten mikrokuituja: irronneiden kuitujen määrä oli jopa yli 10 miljoonaa kuitua per kilogramma tekstiiliä. Seuraavana tilastoissa on tekninen urheiluvaate (800 000 kpl/kg) ja kolmantena fleece (600 000 kpl/kg). Erot ovat siis huomattavat. Kuorivaate ei tilastoihin asti päässyt, mutta päästää tietysti keinokuituna myös mikromuovia.


Hui! Ostin jo softshell-haalarin ja fleecekerraston. Mitäs nyt?

Paras tapa vähentää mikromuovia vaatteiden suhteen on luonnollisesti välttää tekokuitua, varsinkin sitä softshelliä. Täysin tekokuiduton elämä on kuitenkin vaikeaa, lasten kanssa jopa mahdotonta. Jos mikromuovia haluaa välttää, kannattaa lämpökerrastoksi valita villaa ja päälle kuoriasu.

Tekokuituvaatteita kannattaa pestä harkiten. Tilastoissa näkyy, että eniten mikromuovia pääsee ensimmäisessä pesussa, mutta irtoamista tapahtuu edelleen runsaasti tulevillakin pesukerroilla. Vältä siis ulkovaatteiden ja fleecen turhaa pesemistä, ja pyyhi lika mieluiten esimerkiksi kostealla rätillä.
Hiljattain markkinoille on tullut myös pesupusseja, jotka estävät mikromuovin pääsyn pussista ulos. Pesun jälkeen muovikuidut poistetaan pussista energiajätteeseen.


Mutta:

Tekstiilien ekologisuus ei kuitenkaan ole mustavalkoista. Aina jostain pitää pihistää. Esimerkiksi puuvillan viljelyssä tarvitaan runsaasti vettä ja viskoosin valmistuksessa käytetään suuria määriä kemikaaleja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti